Maapolitiikan merkitys ja yhteisymmärryksen vaikeus

Kunnanhallituksessa 26.4.2021 yhtenä asiakohtana oli asunto- ja maapolittinen ohjelma. Kunnanhallitus päätti palauttaa ohjelman valmisteluun, joten tällä valtuustokaudella se tuskin valtuustoon tulee päätettäväksi. Muutama sana maapolitiikasta nyt kuitenkin rivivaltuutettuna asiaa seurattuani, jos mielipiteeni aiheesta äänestäjiä kiinnostaa. Maapolitiikka käsitteenä on todennäköisesti vieras monelle kuntalaiselle, mutta vaikuttaa oleellisesti sekä kunnan kehittymiseen että kuntatalouteen.

Valmistelu

Asunto- ja maapoliittista ohjelmaa valmistelemaan nimettiin viime vuonna valiokunta. Valiokunta päätti työnsä vuoden vaihteessa ei-yksimielisenä. Sen jälkeen on sitten edetty tämä vuosi jostain syystä to-del-la hitaasti (lykättiin odottamaan kuntavaalin alusaikaa?). Asunto- ja maapolitiikasta järjestettiin valtuutetuille iltakoulu vasta maaliskuussa, mutta silloin ei juurikaan päästy keskustelemaan vaan lähinnä ennätettiin kuulla esittely. Iltakoulussa esitettyyn versioon tuli joitakin pienehköjä muutoksia. Kommentteja pyydettiin sähköpostilla, mutta yhteisesti asiaan ei ole palattu ja sitten esitys olikin kunnanhallituksen käsittelyssä.

On mielestäni selvää, että koska maapolitiikasta on niin vahvat erimielisyydet, että isosta kuvasta ei tulla olemaan koskaan yksimielisiä. Pienemmistä asioista maapolitiikan sisällä ja erityisesti asuntopolitiikasta uskon, että voitaisiin keskustella ja löytää kompromissiratkaisuja ja tapoja kehittää toimintaa. Jostain syystä tätä keskustelua ei olla haluttu käydä ainakaan valtuuston tasolla ja jostain syystä pormestari toi kunnanhallitukseen ilmeisen keskeneräisen esityksen, joka yksimielisesti palautettiin valmisteluun. Toisaalta esitys palautettiin valmisteluun ilman pöytäkirjaan kirjattuja saatesanoja, mitä/miten pitäisi uudelleen valmistella.

Maapolitiikan kiistakysymykset

Mielestäni maapolitiikan päälinjaus että kunta pääsääntöisesti kaavoittaa omia maitaan on oikea. Eniten kai jakaa mielipiteitä se, että nykyisellään kunta kaavoittaa ainoastaan omia raakamaitaan (=asemakaavoittamattomia alueita) eli ensin hankkii maan omistukseensa, asemakaavoittaa ja sen jälkeen myy kaavoitettuna. Toiset haluaisivat kaavoittaa myös yksityisen omistuksessa olevia maita. Jo ennestään asemakaavoitetuilla alueilla sekä eräissä poikkeustapauksissa (luonnonsuojelu, lentokenttä, puolustusvoimat jne) voidaan käyttää maankäyttösopimuksia, joiden myötä myös yksityisten maille näissä tapauksissa kaavoitetaan. Tulevaisuudessa maankäyttösopimukset ovat oleellisia, kun asemakaavoitetuilla alueilla tehdään täydentämisrakentamista. Yleisesti maankäyttösopimusten laajentaminen kaikkeen raakamaan kaavoitukseen aiheuttaa haasteita taloudellisesti, maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun sekä kehityksen hallitsemisen näkökulmasta.

Maankäyttösopimusten korvauksista on myös käyty vilkasta some-keskustelua ja senkin kunnanhallitus laittoi jäihin. On esitetty ehdotuksia, miten kunta voisi saada maankäyttösopimuksista enemmän tuloja, mutta se ei taas toisen mielestä ole mahdollista. Lähtökohtaisesti suuremmat tulot kunnalle kuulostavat houkuttelevalta, mutta odotan että virkavalmistelusta tähän saadaan selvyys.

Toinen iso kiistakysymys on haja-asutusalueen rakentamisen kriteerit, joita osa haluaisi löyhemmiksi. Siitäkään en innostu. Jonkun verran käyttämätöntä rakentamispotentiaalia on jo näillä kriteereillä eikä yhdyskuntarakennetta kannata hallitsemattomasti haja-alueelle levittää, sillä varsinkin lievealueella asemakaavoitus on tulevaisuudessa jossain vaiheessa edessä. Haja-asutusalueella rakentamisen sallimisesta syntyy myös lakisääteistä palveluvelvoitetta, esim. koulutuksen, kotipalvelun tai vammaispalveluiden järjestämisen vuoksi.

Merkitys

Maapolitiikka on hyvin vahvasti myös kunnan talouspolitiikkaa. Nykyisellä mallilla kunta ostaa maan, jalostaa sen arvokkaammaksi kaavoituksella ja sen jälkeen myy. Kunnan ei ole tarkoitusta tehdä tällä väliin jäävällä tulolla voittoa, vaan se käytetään yhteisen infrastruktuurin sekä investointien, esimerkiksi koulujen, rahoittamiseen. Kunnan talous on suunniteltava siten, että maanmyyntituloja ei tarvittaisi käyttötalouden paikkaamiseen. Pienessä kunnassa maanmyynti on rajallista nyt sekä tulevaisuudessa.

Maapolitiikalla myös ohjataan yhdyskuntarakenteen hallittua kehittymistä ja tasaista kasvua ja myös ilmastotavoitteisiin vastaamista. Kun kaavoitus on vahvasti kunnan käsissä, kunta pystyy ohjaamaan rakentamista määrällisesti, laadullisesti, ajallisesti sekä sijainnillisesti kunnan kokonaisedun mukaisesti ja varmistaa näin myös palveluiden tuottamisen toimintaedellytykset. Maankäyttösopimuksissa yhtä vahvaa ohjausmahdollisuutta ei ole. Annetaanko kunnanhallitukselle mahdollisuudet poiketa yhteisestä maapolitiikasta erityisessä tapauksissa, kunnan kokonaisedun sitä vaatiessa, antaisi ehkä joustavuutta, mutta on myös hyvin monin eri tavoin tulkittavissa oleva lausahdus.

 

Olen tänä keväänä yrittänyt paremmin ymmärtää maapolitiikan kokonaisuutta eikä se ole ollut aivan helppoa. Edellä mainitsemieni suurten linjojen lisäksi asunto- ja maapolitiikassa on lukuisia yksityiskohtia, joihin voisi paneutua. Olisin kaivannut myös valtuuston yhteistä, rakentavaa keskustelua ymmärtääkseni myös vastakkaisia näkökulmia ja erilaisten ratkaisujen seurauksia, toisaalta ehkä nämä keskustelut on käyty valiokunnassa. Julkinen Facebook-ryhmä keskustelu ei vielä tätä tarvetta kata ja siellä maanomistajien oikeuksien puolustajat ovat kovasssa äänessä eikä varsinaista dialogia synny. Uskon, että niistäkin näkemyksistä olisi löydettävissä joitain hyviä juttuja ja parannuksia. Omaa politiikan tekemistä leimaa se laajemminkin, että haluan kuulla ja ymmärtää myös toista näkökulmaa ja heidän perusteitaan. Se jalostaa omaakin ajattelua.

Omasta näkökulmastani katsottuna nykyisen maapolitiikan ja tehdyn ehdotuksen vastustajat tuntuvat ajavan enemmän maanomistajien kuin kunnan etua, mutta se mielipide heille suotakoon. Sillä rahasta tässä ennen kaikkea on kysymys, sekä kunnan että maanomistajien.

Asunto- ja maapoliittinen ohjelma tulee uudelleen käsittelyyn seuraavalle valtuustolle. Siinä uudet valtuutetut ovat heti alkutaipaleellaan isojen päätösten edessä.

Valmisteluun palautettu ehdotus löytyy kunnanhallituksen kokousmateriaaleista.

Tällä hetkellä voimassa oleva maapoliittinen ohjelma.