Ajatukset eduskuntavaaleista

Eduskuntavaalit on ohi ja suurin tunnekuohu tasoittunut, on aika pienen tilinpäätöksen.

Ensinnä kiitokset. 774 ihmistä luotti minuun ja kyvykkyyteeni edustaa suomalaisia eduskunnassa. Odotin vähän enemmän ääniä, mutta huomioiden puolueen yleinen kannatus ja vaaleihin käytettävissä olleet resurssit, kelpo suoritus ensikertalaiselle.

Kiitos tukijoukot. Mulla oli pieni mutta pippurinen tukijoukko, jonka kanssa saatiin useampi vaalitapahtuma Pirkkalassa aikaan ja esitteet jaettua. Kiitos erityisesti kampanjapäällikkö Satu, väsymätön Kristiina ja mainoksissa auttanut Maaret, olette kultaa. Kiitos kampanjaani lahjoittaneet, teitä oli enemmän kuin uskoin. Kiitos somessa julkaisuja tykänneet ja jakaneet. Kiitos vihreät ehdokaskollegat Pirkanmaalla, teidän kanssanne oli ilo tehdä yhdessä vaalikampanjaa.

Eduskuntavaalit oli melkoinen voimanponnistus. Aloitin tammikuussa uudessa työpaikassa, joten minulla ei ollut suuria mahdollisuuksia olla pois päivätöistä vaan kampanjointia on tehty iltaisin ja viikonloppuisin työn, muiden luottamustehtävien, perheen ja vähäisten harrastusten välissä. Vaalikoneet, erilaiset mainokset, some- ja lehtikirjoitukset, yhteydenpito omaan kampanjaryhmään ja muihin ehdokkaisiin, tapahtumien suunnittelu ja järjestäminen, vaalipaneeleihin valmistautuminen yms ovat vieneet aikaa.

Toisaalta vaalikampanja on ollut myös oppimismatka. Olen joutunut perehtymään useampiin politiikan osa-alueihin ja paremmin perustelemaan näkemyksiäni. Olen tavannut uusia ihmisiä. En ole luontaisesti esillä olija -tyyppiä, mutta niin vain on oltu useammassa vaalipaneelissa, haastattelussa ja jututettavana eri toreilla ja olen niissä pärjännyt. Olen siedättynyt naamani esillä oloon, kun se on pyörinyt kuukauden Tampereella ratikan kyljessä ja vähän lyhyemmän aikaa tienvarren mainoksissa.

Olen oppinut arvoistani ja niiden merkityksestä itselleni. Vaikka jonkin verran lokaa ja ivaa olen saanut osakseni, koen edelleen Vihreiden arvot lähimmäksi omiani ja puolustamisen arvoisiksi. Vaatii rohkeutta laittaa itsensä, persoonansa ja arvonsa peliin ja kaikkien arvosteltavaksi, hatunnosto jokaiselle ehdokkaana olleelle.

En tiedä, riittääkö into yrittää eduskuntaan vielä uudestaan, sitä voi pohtia sitten lähempänä seuraavia vaaleja. Nyt keskitytään taas aluevaltuustoon ja kuntapolitiikkaan, jossa esim. raitiotien jatkon päätös kolkuttelee nurkan takana. On myös tarve levätä, pitää paremmin huolta omasta hyvinvoinnista ja viettää enemmän aikaa ystävien ja perheen kanssa.

Puolueen tappion syvyys vaaleissa oli itselleni yllätys, vaikka muutamat viime vaalit ovat olleet jo alavireiset, gallupit eivät olleet nousujohteisia ja julkisessa keskustelussa keskityttiin pääministerivaaliasetelmaan. Tappioon lienee monia syitä ja nyt puolueen on pakko pysähtyä sen äärellä, mitä Vihreät haluavat tulevaisuudessa olla. Uskon että tämä on uuden alku.